Toukokuussa Tampereen Suomi-Romania-yhdistyksessä opiskeltiin romanian kieltä ja kulttuuria intensiivisesti. Yhdistys tarjosi jäsenilleen sekä alkeis- että jatkokurssit tiiviiseen tahtiin; kokoonnuimme pari kertaa viikossa, yhteensä seitsemän kertaa Kansainvälisen toimintakeskuksen tiloihin. Kurssit olivat aina peräkkäin samana iltana, joten jos intoa riitti, oli mahdollista osallistua vaikkapa kumpaankin ryhmään. Osallistujia kursseilla oli mukavasti: meitä Ahjolan kansalaisopiston romanian kurssilta tuttua väkeä sekä romanian opiskelijoita Tampereen yliopistosta. Olimme jo useana vuonna harmitelleet, kun kansalaisopiston romanian kurssi loppuu niin aikaisin keväällä, jo huhtikuun lopussa. Siksi toukokuinen kurssi tuli kuin tilauksesta meille aina niin oppimishaluisille Romanian kulttuurin ja kielen harrastajille.

Opettajanamme toimi Ahjolassakin meidän kurssiamme luotsaava TSRY:n puheenjohtaja Elenn Stirbu. Hänen lisäkseen saimme vieraaksemme myös muita luennoitsijoita ja opettajia. Meille esitettiin myös romanialaista puhekulttuuria ja sen eroja suomalaiseen puhekulttuuriin. Florin Dimulescu käsitteli alkeiskurssilla tervehdyksiä ja esittäytymistä romanian kielessä. Professori Jukka Havu Tampereen yliopistosta taas toi tieteellistä näkökulmaa kielenoppimiseen yleensä sekä myös siihen, mitkä asiat romanian kielessä ovat haastavia nimenomaan suomenkieliselle oppijalle. Raluca Cenan-Niemi opasti meitä Romanian ruokakulttuurin saloihin ja ruoka- ja ravintolasanastoon niin perusteellisesti ja käytännönläheisesti, että on opiskelijan oma häpeä, jos joutuu näkemään nälkää seuraavalla Romanian reissullaan.

Romanian opiskelu huipentui kolmituntiseen, alkeis- ja jatkokurssilaisten yhteiseen kokkaus- ja ruokailusessioon. Valmistimme romanialaista polentaa eli maissipuuroa (mămăligă), jota nautimme Romaniasta asti tuodun valkoisen juuston sekä ranskankerman kanssa. Pöydässä oli myös monenlaista muuta lisuketta. Jälkiruoaksi maistelimme opettajamme itse valmistamia keksejä sekä ravintolapäivän Grill Transylvaniasta monille tuttua herkullista suklaakakkua (Amandina).

Kielikurssi oli hyvää kertausta aiemmin opittuun, mutta myös uutta asiaa tuli sopivasti. Nyt toivottavasti tunnistamme tekstistä joitakin pitkillä ja omituisilla päätteillä varustettuja verbejä menneiksi aikamuodoiksi ja osaamme tilata haluamaamme ruokaa ravintolassa. Luokkahuonemuotoiseen opiskeluun tottuneelle oli virkistävää päästä opiskelemaan toisenlaiseen ympäristöön, harjoitella romanian puhumista yhteisen pöydän ääressä ja tavata uusia ihmisiä. Toivottavasti tästä toukokuisesta opiskelusta tulee perinne!

Photo credits: Marika Viitanen ja Carina Qvick-Kansanaho