Vieraamme tänään ovat Anca ja Mircea Guină, mukava romanialainen pari Tampereelta. He ovat aktiivisia Suomi-Romania-yhdistyksemme jäseniä.

Elenn Graţiela: Anca, en tiedä, olenko kertonut sinulle, mutta olet ensimmäinen henkilö, josta kuulin yli 11 vuotta sitten Bukarestissa, kun ilmoitin töissäni, että muutan Tampereelle, Suomeen. Kollegani HR-osastolta kertoi minulle, että hänen ystävänsä asuu siellä ja että se on erittäin hyvä paikka asua. Hän halusi selventää, että Suomessa työntekijät lähetetään kotiin, jotteivät he työskentelisi liikaa. Romaniassa työskentelimme joskus 12 tuntia päivässä ilman ongelmia (olimme jopa tyytyväisiä), joten hänen lausuntonsa tuntui oudolta. Milloin ja miten päädyit tulla Suomeen? Mitkä olivat ensivaikutelmasi?

Anca: Et ole paljastanut tätä salaisuutta. Muistan, että kysyin, tunnetko Florentinan (ystävän, jonka kanssa en puhu kovin usein, mutta joka on minulle hyvin rakas), mutta en tiennyt, että olin ensimmäinen Suomessa asuva romanialainen, josta olit kuullut. Muutin Suomeen huhtikuussa 2000, jolloin minä sain viisumin ja työskentelyluvan. Sanoisin, että tilanteeni oli aika erityinen. Mircea tuli Suomeen vuonna 1999 tekemään tohtorintutkinnon. Jotkut hänen kollegoistaan yliopistossa olivat juuri perustaneet yrityksen, joka valmisti lasereita ja joka tarvitsi jonkun kehittämään tietokantaa. He tiesivät, että Mircea yritti löytää tavan saada minut Suomeen, joten he ajattelivat antaa minulle mahdollisuuden auttaa heitä kehittämään yhtiötä. Minulla ei ollut yhtään kokemusta, mutta entinen pomoni pitää haasteista, joten hän päätti palkata minut tuntematta minua henkilökohtaisesti, vain 2-3 puhelun jälkeen. On selvää, että Mircea vakuutti, että olin hyvä työntekijä, mutta se oli silti rohkea päätös.

Yhtiö purettiin kolmen kuukauden kuluttua, mutta samat perustajat aloittivat uuden yrityksen, jossa olin ensimmäisenä työntekijänä. Kasvoimme yhdessä ja olemme kehittäneet yritystä nykyhetkeen. Toivon, että jatkamme yrityksen kehittämistä yhdessä. Kun muutin Tampereelle, ensivaikutelmani oli, että tämä paikka on kuin lomakeskus. Bukarest on täynnä tungosta, se on levoton, liian kuuma kesällä ja liian kylmä talvella. Siihen verrattuna kun saavuin Tampereelle, kuvittelin olevani pysyvästi lomalla. Pelkäsin, että kyllästyisin hiljaiseloon täällä, mutta onneksi niin ei käynyt. Aluksi kaipasin ystäviäni ja elämää metropolissa, mutta hitaasti aloin arvostaa yhä enemmän päivittäisen stressin puutosta ja nyt kun saavun Romaniaan, jopa pikkukaupungin hälinä stressaa minua.

Elenn: Ja mitä mieltä olette nyt Suomesta 15 vuoden jälkeen?

Anca: Asiat ovat hieman erilailla… tänään ollaan paljon avoimempia kaikesta, mitä tuodaan maahan (työvoima, tuotteet, lifestyle, jne). Elämämme ei ole niin rauhallista kuin se oli 15 vuotta sitten, mutta ei siksi, että Suomi olisi muuttunut, vaan nyt myös töiden vastuiden lisäksi olemme vanhempia lapsillemme 24/7.

Elenn: Mircea, olet nyt professorina Tampereen teknillisessä yliopistossa ja kuten olemme viime aikoina saaneet lukea lehdistä, sinun ja tiimisi omalla tutkimuksella on suuri merkitys käytännössä. Kyse on uudenlaisista lasereista ja nanoteknologiasta, jos en ole väärässä. Voisitko selittää, mitä teet ja miten teistä tuli kuuluisia?

Mircea: Todellakin, minulle tuli mahdollisuus kehittää ammatillista osaamistani nopeasti ja tällä hetkellä johdan tutkimusryhmää, mistä aloitin työni jatko-opiskelijana, nyt lähes 16 vuotta sitten. Lyhyesti sanottuna tutkimusalamme on nimeltään opto-elektroniikka. Erityisesti työskentelemme teknologian kanssa, jota on mahdollista soveltaa puolijohdelasereiden kehittämisessä, korkean hyötysuhteen aurinkokennojen ja muiden optisten laitteiden, kuten niiden joita käytetään tiedonsiirrossa valokuidun kautta. Emme ole “julkkiksia” ja me todella tiedostamme sen, mutta joitakin tuloksiamme on tunnustettu maailman parhaina omalla kapealla tieteen alallaan. Esimerkiksi ryhmämme on hiljattain kehittänyt laseremission keltaista valoa, jolla voi olla hyvin tärkeä käyttötarkoitus lääkehoidoissa. Yrittämällä yhdistää lyhyessä ajassa perustutkimusta käytännön tarpeisiin tuo meille näkyvyyttä muissakin ympyröissä kuin tutkimuksen saralla.

Elenn: Tiedän vaimosi kautta, että et voi ajatella lomaa ilman Romaniaa. Siellä lataat akkuja. Mitä Romania merkitsee sinulle?

Mircea: Olisi paljon sanottavaa Romaniasta ja mikä viehättää siinä joka vuosi, alkaen historiasta ja luonnon monimuotoisuudesta. Romaniassa löydän uudelleen tarkoituksen elämälleni. Jos summaisin yhteen, mitä Romania merkitsee verrattuna Suomeen, sanoisin, että Suomi on kotini, jossa tunnen täyteläiseltä ja itsevarmalta, kun Romania on sieluni koti.

Elenn: Me kaikki tiedämme, että Romanian maine Suomessa ei ole yksi parhaista, koska tiedotusvälineet kertovat vain joistain maan negatiivista asioista. Yhdistyksemme luo ystävällisen ilmapiirin Suomessa asuville romanialaisille ja sen lisäksi tavoitteena on edistää Romanian kulttuuria ja kieltä Suomen oloissa. Miten luulette, että voisimme levittää optimistisempaa kuvaa Romaniasta?

Anca: Sosiaaliset verkostot ovat nykyään tehokas kanava levittää kaikenlaista tietoa. On selvää, että se auttaa lisäämään ulkomaalaisten kiinnostusta Romaniasta vain henkilökohtaisella tasolla, mutta jos jokainen ystävä meidän verkostossamme lähettää tietoa eteenpäin, määrä kasvaa eksponentiaalisesti. Olin äskettäin yllättynyt nähdessäni Facebookissa Iașin kaupungista kuvan, jonka jakoi amerikkalainen ystävä, joka ei ole koskaan käynyt Romaniassa. Odotan, että Romanian maineen parantaminen yhteiskunnan tasolla on jokaisen suurlähetystön tai konsulaatin asialistalla.

Mircea: Haluaisin viitata myös yksilölliseen lähestymistapaan. Ensinnäkin Romaniaa edistääksesi pitäisi olla ylpeä, että olet romanialainen tai edes ymmärtää, että Romaniassa on paljon kauniita asioita, joista kannattaa puhua. Valitettavasti olen tavannut romanialaisia, jotka joissakin tilanteissa ulkomailla välttävät paljastamasta etnisyyttään, jotta heitä ei leimata negatiivisesti. Tämä on virheellistä, sillä jos et kunnioita itseäsi, ei kukaan muukaan kunnioita sinua! Tässä näen, että romanialaisilla yhdistyksillä on positiivinen rooli luomalla ympäristön, jossa romanialaiset voivat löytää uudelleen omat arvonsa, jotka ovat helppo unohtaa negatiivisen median takia. Viimekädessä kyse on itsemme koulutuksesta, se miten esittelemme itsemme ja olen varma, että yhä enemmän tulee esiin ihmisiä, jotka yrittävät tehdä jotain konkreettista Romanian maineen puolesta Suomessa. Tietenkin virallisesti Romania tarvitsee erittäin hyvää edustusta ja jatkuvuutta. Tässä suhteessa on monia myönteisiä muutoksia, jotka olemme havainneet kahden viime vuoden aikana, erityisesti Romanian suurlähetystön ja Suomen romanialaisten yhteisöiden välillä. Toivon, että tämä trendi jatkuu!

Elenn: Paljon kiitoksia tästä haastattelusta, joka avaa sarjamme ”Ihmisiä ja tarinoita”-osiossa täällä sivustolla. Lupaamme jatkaa kauniita tarinoita.

Käännös romaniasta Jani Pahla ja Doina Mucundorfean.