Transilvania-ita: tarujen Transilvania ja Draculan monet kasvot

Anne Alalantela

”Mutta miks me puhutaan Draculasta? Ja miks tossa on rakkautta?” Sunnuntai-iltana 22.3. 2015 olemme kokoontuneet Kansainvälisen toimintakeskuksen tiloihin viettämään TSRY:n Transilvania-iltaa, ja Stefan Smirnov näyttää juuri kuvaa romanttisesta kohtauksesta Coppolan elokuvassa Bram Stokerin Dracula, josta pienimmät yleisössä intoutuvat vakavina kysymään näitä muutamia, mutta hyvin olennaisia kysymyksiä. Pientä nauruahan siitä seuraa, ja samalla ihailua sillä onhan harvinaista että pienet lapset jaksavat istua ja kuunnella esitelmiä näin pitkään. Ehkäpä syynä on juuri Dracula, sillä ketäpä ei kiinnostaisi tuo pitkähampainen verenimijä?

Tampereen Suomi-Romania yhdistyksen illassa paikalle oli tullut yleisöä, sekä yhdistyksen omia jäseniä, että muita kiinnostavan aiheen houkuttelemia ihmisiä. Helsingistä oli saapunut Suomi-Romania-Seuran, ja Suomi-Moldova-seuran edustajia, joiden läsnäoloon oli hyvät perusteet - olisihan illan esiintyjillä Kim Caloniuksella ja Stefan Smirnovilla kummallakin yhteyksiä Moldovaan sukujuuriensa kautta, ja lisäksi Kim ja Stefan ovat Suomi-Moldova-seuran varapuheenjohtaja ja puheenjohtaja.

Dracula, Transilvania ja vampyyrit kiinnostavat ihmisiä maailmanlaajuisesti. Siitä kertoo elokuvien ja muiden populaarikulttuuri – ilmiöiden määrä, sekä se että Stokerin Draculan ohella ainoastaan Arthur Conan Doylen Sherlock Holmes on ollut painossa maailmanlaajuisesti yli sata vuotta.

Näistä asioista meille oli saapunut pitämään esitystä Stefan Smirnov, joka on opiskellut Lontoossa tästä samaisesta aihepiiristä, ja joka muuten on myös meidän yhdistyksemme hallituksen varajäsen. Toinen esiintyjämme oli Kim Calonius, jonka esitys ” Matka metsien taa” oli matkakertomus Transilvaniaan ja Valakiaan. Sen lomassa hän esitti taitavasti Romanialaisia kansansävelmiä akustisen kitaran kanssa ja vieläpä sujuvasti romanian kielellä. Esityksensä Kim Calonius omisti sukulaiselleen Mihai Dragoșille, joka Kimin tapaan oli esiintyvä artisti. Mihai Dragoș traagisesti kuoli lavalle kesken oopperaesityksen vuonna 1921.

Ennen kuin perehdyimme tarkemmin matkakertomukseen, yhdistyksen puheenjohtaja Elenn Stirbu alusti esiintyjiä sanomalla muutaman sanan Draculan esikuvana pidetystä Vlad Țepeșistä. Nimittäin romanialaisille Vlad Țepeș on kaikkea muuta kuin vampyyri! Vlad Țepeș oli ottomaaneja vastaan taistellut sankari, joka kävi syntymässä Transilvanian puolella, mutta oli todellisuudessa Valakian ruhtinas. Totta on, että hän lyhyeksi jääneellä hallintokaudellaan seivästi vihollisensa ja muut rikolliset 1400 – luvun tyyliin, mutta julmuuden kääntöpuolena oli hänen taitonsa jakaa oikeutta; sanotaan, että tuona aikana pellolle saattoi unohtaa pussillisen kultaa, eikä kukaan koskenut siihen. Vlad Țepeșin ansioihin kuului myös se että hän auttoi ruhtinaaksi serkkunsa Ștefan Cel Maren (suomeksi Tapani III Suuri), joka hallitsi Moldovaa pitkään ja hyvin, ja josta tehtiin jälkeenpäin pyhimys.

Aloitimme Kim Caloniuksen matkakertomuksella, jonka myötä yleisö pääsi tutustumaan moniin Vlad Țepeșiin liittyviin paikkoihin. Esityksessä vilahteli kaupunkeja kuten: Brașov, Râșnov, Bukarest, Poenari, ja Karpaattien vuoriston ylitys… Mielenkiintoisimmaksi nousivat Kim Caloniuksen puhuessa Țepeșin hallintokaupunki Târgoviște, jossa Calonius oli käynyt pitämässä kurssin yliopistolla aiheesta ”Nordic rock music” ja jossa sijaitsee Țepeșin rakennuttama torni. Tornissa on Ștefan Cel Maren muotokuva ja Vlad Țepeșin sukupuu – joita kylläkin on kuulemma jos jonkinlaisia ympäri maailmaa. Sighișoarassa, jossa Vlad Țepeșin synnyinkoti sijaitsee, he olivat vierailleet hiukan kitsch-tyyliin sisustetussa talossa, jossa oli laitettu Draculan kuuluisa muotokuva esille pinkkiin valaistukseen, ja huoneeseen astuessa oli yhtäkkiä korista hypännyt ilmiselvästi tilanteesta vaivautunut näyttelijä. Kim seurueineen oli käynyt myös Branin linnassa, joka on kuuluisimpia Draculaturismin kohteista, mutta jolla on kuitenkin melko löyhä yhteys Țepeșiin: hänen kerrotaan olleen linnassa vankina vain lyhyen aikaa. Romaniassa on turistien vuoksi liitetty Draculaan paikkoja, joissa Vlad Țepeș ei ole käynyt ollenkaan. Esimerkiksi Kim mainitsi Borgo-solan, johon on rakennettu Dracula-hotelli, sen vuoksi että paikka mainitaan Stokerin kirjassa.

Yksi kiinnostava paikka oli mysteerinen Snagovin luostari, jonne monet uskovat Vlad Țepeșin haudatun, mutta ruumista ei ole koskaan löydetty. Matkalaiset olivat etsiskelleet luostaria kunnes paljastui että se sijaitsikin saarella, jonne olisi pitänyt vuokrata vene, mutta heillä ei ollut enää aikaa siihen. (Yleisössä supistiin tässä kohtaa kirjoittajan korvaan, että saarella olisi ollut partasuinen vanha munkki, joka ei puhunut lainkaan englantia, mutta joka oli osoitellut kaikenlaista ja hokenut ”Țepeș”, ”Țepeș”, osoittaen jopa kanoja. Mielenkiintoista!) Matkakuvien väliin Kim Calonius oli sijoitellut Romanialaisia kansansävelmiä, kuten Doina haiducului, Când s-o-mpărțit norocu ja Săracă inima mea, joiden soidessa viimeistään suomalainen huomasi, että yleisössä oli paljon romanialaisia ja muita kulttuurin ystäviä, koska monet lauloivat mukana näitä lauluja. Kim Caloniuksen pilke silmäkulmassa tehdystä esityksestä jäi monille hyvä mieli ja esiintyjää kehuttiin vuolaasti jälkeenpäin!

Sitten Stefan Smirnov ryhtyikin latelemaan esiin kuvia Draculasta, kun tutkimuksellisempi esitelmä aiheesta ”Dracula historiassa ja fiktiossa” alkoi pienen hengähdystauon jälkeen. Ihmisiä oli edelleen paikalla runsaasti, ja eturivissä lapset ”heräsivät” kun kuvissa alkoi näkyä verta ja teräviä hampaita. Stefanin esitys koski yhtymäkohtia, joita Bram Stokerin hahmolla on oikeasti Vlad Țepeșiin, ja sitä, mistä Bram Stoker oli saanut tietonsa ja ideansa, ja miten vampyyrimyytti on tästä kirjasta lähtenyt kehittymään populaarikulttuuriseksi ilmiöksi. Hän kävi läpi pari Draculan kirjallista kuvausta, ja esitteli kuuluisan maalatun muotokuvan Țepeșistä, kapeine kasvoineen ja viiksineen. Vuonna 1972 ilmestyi kirja nimeltä In search of Dracula jonka kirjoittivat McNally ja Florescu, tarkoituksenaan yhdistää Dracula Vlad Țepeșiin ja Transilvaniaan. Kirja joka on tehty tällaisella ajatuksella, on tietysti jo motiiveiltaan ja tutkimuksellisilta metodeiltaan täysin kyseenalaistettava. Stefan tahtoikin esityksellään sanoa, että löytyneet yhteydet todellisen Vlad Țepeșin ja fiktiivisen Draculan välillä ovat hyvin löyhiä. Olemassa on vain yksi todistettava yhteys, koskien Bram Stokerin muistiinpanoja hänen vierailtuaan British museumin kirjastossa, josta löytyy William Wilkinssonin 1820 julkaistu kertomus W.W:n työstä Britannian konsulina Valakiassa ja Moldaviassa, ja joissa puhutaan nimestä Dracula. (Viittaus: Dracula, in the Wallachian language means devil.) Stoker itse ei koskaan käynyt Transilvaniassa, vaikka kirjassaan hän kuvailee sen luontoa vakuuttavasti.

Draculasta tehtiin, ja siitä on tullut, varsinkin elokuvien vuoksi Romanian matkailuvaltti. Esityksen toisen puoliskon sisältönä oli Dracula populaarikulttuurissa. Stefan näytti esimerkkien avulla miten Draculan kehityskaaressa olennaista on se, että jokainen ”kehitysvaihe” on kuin unohtanut jotain edellisestä – kun alkuvaiheen vampyyrielokuvissa hahmo oli vielä folkloristinen ja epäinhimillinen, Coppolan elokuvassa Draculasta on tullut romanttinen antisankari, ja viimeisimmässä elokuvassa Dracula Untold ( 2014) tästä vampyyrista on jopa tehty täysi ”hyvis”, vaikka hän tekeekin kyseenalaiset kaupat ”paholaisen” kanssa…

Smirnov heitti vielä esityksen loppupuolella yleisölle kysymyksen, että onko Dracula pahuuden ruumiillistuma, ja että mitä tämä yhteiskunnan viehtymys verta imeviin olioihin kertoo meistä ihmisistä?

Loppukeskustelu laajeni monenlaisiin aiheisiin, mutta mikä kirjoittajalle on erityisesti jäänyt mieleen, oli itse asiassa koko tilaisuuden ulkopuolella alkanut tarina romanialaisista elävistä kuolleista. Vaikka Romaniassa ei ole tarinoita verensyöjistä, siellä uskottiin olevan eläviä kuolleita jotka kulkevat nimellä moroi, tai strigoi. Ihmisen, joka syntyi ”onnenlakki”( suomalainen nimitys) päässään, uskottiin kuolemansa jälkeen palaavan vainoamaan läheisiään, tarkoituksenaan viedä heidät mukanaan. Mutta vain ihmisistä joilla oli tämä sikiökalvon muodostama lakki, voi tulla näitä ”eläviä kuolleita”. Tässäpä onkin ainoa yhteys vampyyreihin, mitä tulee ”moroin” tai ”strigoin” tuhoamiseen; kun tällainen ihminen kuoli, hänen rintansa läpi tuli iskeä puinen vaarna, ja siten saivat olla elävät rauhassa!

Photo credits: Mircea Guină ja Florin Lohan.

comments powered by Disqus
Yhteystiedot
Osoite:
Kulttuuritalo Laikku, Keskustori 4
33100 Tampere
tampereen.suomi.romania@gmail.com
Rekisterinumero: 190.094
Y-Tunnus: 2936142-4
Hallitus
Säännot
Ota yhteyttä