Haastattelimme Romanian kunniakonsulia ja Tampereen Suomi–Romania-yhdistyksen kunniajäsentä Sami Ettasta.

Elenn: Salut Sami, tapasin sinut noin viisi vuotta sitten, kun tulit opiskelemaan kielikurssille Ahjolaan. Kului jonkin aikaa ja ilmoittautuneiden listalle ilmestyi myös muita Ettasia - Ida, Tarja ja Sara - ja ihmettelin mitä tämä on, kunnes kurssille ilmestyi koko ihana perhe! Ja kaksi vuotta sitten sain sinulta kutsun Romanian kunniakonsulaatin avajaisiin Tampereella. Tämä on ainoa Romanian kunniakonsulaatti Suomessa. Ajattelimme Annen kanssa haastatella sinua, että saisimme enemmän tietoa konsulitoiminnasta.

Anne: Olisi mielenkiintoista tietää, miksi kiinnostuit alun perin Romaniasta.

Sami: Ystäväni Virgil Niirasen kautta. Hän opiskeli Tampereella ja johdatti innostumaan Romaniasta. Ensimmäinen matkani Romaniaan oli Virgilin kanssa, kiersimme kaksi viikkoa autolla Romaniaa. Rakastuin maahan ja painoa tuli 3 kiloa.

Anne: Millaisten vaiheiden kautta sinusta tuli kunniakonsuli?

Sami: Virgil oli se katalyytti, josta prosessi lähti liikkeelle, ja se oli pitkähkö prosessi, sillä ensimmäinen kansio hukkui ulkoministeriössä Bukarestissa ja sitten kokosimme uuden kansion, joka sitten löysi perille oikeaan paikkaan. Tässä prosessissa meni yli kaksi vuotta.

Anne: Miten kuvailisit toimintaasi kunniakonsulina?

Sami: Konsulaatti on virallisesti lähetystön jatke. Kunniakonsuli edustaa Romaniaa, sen kansalaisia ja yrityksiä, sekä edistää kaupallisia ja kulttuurisia suhteita. Edistän Romanian tuntemusta esimerkiksi järjestämällä esitelmiä ja matkoja Romaniaan ystäville, ryhmille ja liiketuttaville. Etsin kontakteja yrityksille, sekä suomalaisille että romanialaisille.

Anne: Olet siis järjestänyt matkoja Romaniaan ystäville ja tuttaville. Miten matkat ovat vaikuttaneet suomalaisiin, joita olet houkutellut Romaniaan?

Sami: 2013 oli seitsemän matkaa Romaniaan. Parhaimmillaan on ryhmän koko ollut 27 matkalaista. Osa porukasta on käynyt jo neljäkin kertaa, ja he ihastuvat ikihyviksi. Joukossa on ihmisiä, jotka ovat matkustelleet jo paljon ympäri maailmaa ja ”nähneet kaiken”, mutta Romanian hienous on se, että on vielä paikkoja, joista ei ole niin paljon tietoa. Suomestahan ei ole järjestetty Romanian matkoja juurikaan sitten 80-luvun, eikä median kautta tule juuri muuta kuin sitä mielikuvaa, että Romania on maa, jossa asuu 20 miljoonaa mustalaista. Jopa tuttavapiirissäni vastaan tulee hauskoja lausahduksia, esimerkiksi kun kerroin tyttäreni opiskelevan lääketiedettä Romaniassa, niin joku kysyi: ”Miksi ihmeessä siellä?” Mutta se on usein tahaton ensireaktio, koska ei ole tarpeeksi tietoa tai ei ole vain ajatellut asiaa. Suomalainen ei usko ennen kuin näkee todellisuuden Romaniassa. Se on valtavan hieno maa, jossa on monipuolinen kulttuuritarjonta, oopperaa ja konsertteja, pitkä historia, ystävällisiä ihmisiä ja hyvää ruokaa sekä viiniä. Esimerkiksi Ateneumissa on usein tarjolla klassista musiikkia, ja on hämmästyttävää, miten esitykseen saattaa astella satapäinen kuoro vain yhden kappaleen ajaksi, eikä lippu maksa kuin noin 50 leitä eli 12 €. Ei Suomessa ole tällaista tarjontaa.

Elenn: Monet ihmiset saivat tietää konsulitoiminnasta Tampereella vasta vaalien yhteydessä, kun tulivat konsulaattiin äänestämään. Jotkut kysyivät, voiko konsulaatista saada passin. Millaisissa asioissa voit auttaa ihmisiä?

Sami: Ihmiset kyselevät apua paperiasioissa, esimerkiksi passien ja viisumin järjestämisessä, mutta ne täytyy edelleen hoitaa Helsingin lähetystössä. Konsulaatti voi kyllä neuvoa ja järjestää tarvittaessa vaikka käännösapua sitä tarvitseville.

Anne: Millaisia hyviä asioita työstäsi on seurannut?

Sami: Romania-tietoisuuden kasvaminen, erityisesti matkakohteena. On tärkeätä saada väki liikkeelle, ja pikkuhiljaa tietämys kasvaa. Paras ja luotettavin tapa on ystävien kautta: ne jotka ovat käyneet Romaniassa, kertovat kymmenelle ystävälleen, ja niin edelleen. Tiedon lisääntymisen lisäksi hyvä asia on se, että olen saanut olla vahvasti vaikuttamassa Tampereen lääketieteellisen tiedekunnan ja Carol Davila University of Medicinen väliseen tutkimusyhteistyösopimukseen.

Anne: Mistä pidät eniten romanialaisessa kulttuurissa?

Sami: Aitous ja lämmin suhtautuminen. Yhteisöllisyys ja ystävistä välittäminen. RUOKA: possunpolvi, makkarat , “papanași”…

Anne: Millä mielellä suhtaudut siihen, että toinen tyttäresi opiskelee Bukarestissa?

Sami: Ilolla ja suurella ylpeydellä. Koko perheemme on todella innostunut Romaniasta ja varsinkin ystävistämme siellä.

Anne: Haluaisitko lisätä jotain?

Sami: Olen todella iloinen Tampereen Suomi–Romania-yhdistyksen aktiivisuudesta ja monista tapahtumista, joita on järjestetty. Olen saanut yhteydenottoja Helsingistäkin ja ihmettelyä, kuinka näin aktiivinen yhdistys on saanut alkunsa.

Anne: Kiitos Sami Ettanen!

Elenn: Mulțumim, Sami!